Olemme vihtiläinen perhe, johon kuuluu vanhemmat, Kirsi ja Mika, sekä 2 lasta, Santeri (-01) ja Senni (-02). Laumaamme kuuluu 5 parsonia – kaikki narttuja.
Yhteinen koiraharrastuksemme alkoi vuonna 1992, kun hankimme ensimmäisen dobermann -narttumme Castle’s Gaian. Gaia tuli meille 2,5 vuoden ikäisenä. Taustalla kodinvaihtoon oli monitahoiset koiranpito-ongelmat – ei ongelmakoiruus. Gaian lisäksi meillä oli kotona yhteensä 4 dobermannia 18 vuoden aikana. Dobermanniemme kanssa harrastettiin hakua, suojelua ja erikoisjälkeä. Mika toimi myös suojelukoirien harjoitusmaalimiehenä. Näyttelyt kuuluivat kuvioon alusta alkaen.
Vuonna 1995 anoimme kennelnimen ”Arbor Vitae” ja ensimmäinen pentueemme (Lobo Royal Bell – Castle’s Gaia) syntyi 25.2.1995. Tästä alkoi ”Arbor Vitae”-tarina: Elämän puu, jonka hedelmät antavat saajilleen onnellisen ja pitkän elämän.
Ensimmäinen parsonimme Neri liittyi laumaamme loppuvuodesta 2006. Sen jälkeen olemme tutustuneet ja opetelleet metsästyskoirille ominaisempia lajeja, kuten “luolailua” ja mejää. Myös näyttelyt kuuluvat edelleen harrastuksiimme. Toinen parsonimme, Sissi, jätettiin kotiin kasvamaan Nerin ensimmäisestä pentueesta alkuvuodessa 2010 samoin kuin Luna kevään 2012 pentueesta, Vamppi 2013 ja viimeisimpänä Nefe 2015.
Koiramme elävät perheen kanssa. Ne ovat meille ensisijaisesti rakkaita lemmikkejä, joiden kanssa harrastetaan kunkin ysilön taipumusten mukaan. Koirien pito ei ole meille pelkkä harrastus vaan koirien pito on muotoutunut vuosien saatossa osaksi elämäntapaamme.
Kasvatustyössämme pyrimme huomioimaan koiran kokonaisuutena, johon kuuluu hyvä terveys, rodunomainen luonne ja ulkomuoto. Pentueita suunniteltaessa yhtenä vaatimuksena on, että voisimme itse pitää siitä pennun.
Pennut kasvavat perheen parissa ja tottuvat näin normaaliin elämään ja sen ääniin. Pyrimme tarjoamaan pennuille monipuolisesti positiivisia kokemuksia, jotta ne saavat hyvän lähdön elämälleen. Pennut luovutetaan tunnistusmerkittyinä ja eläinlääkärin tarkastamina pentupaketin kera 7-8 viikon iässä. Kasvattajina haluaisimme olla yhteydessä kasvattiemme elämässä niin hyvinä kuin vähän ikävimpinäkin hetkinä (siis niin myötä- kuin vastoinkäymisissä). Potentiaalisilta uusilta perheiltä odotamme perehtyneisyyttä parsonin rotu-ominaisuuksiin.